torstai 7. lokakuuta 2010

Mustasukkaisuudesta

Eilisestä aiheesta eli pornosta on luonnollista siirtyä mustasukkaisuuteen parisuhteessa. Myönnän tuntevani mustasukkaisuutta kumppanistani, mutta mielestäni normaalissa määrin. En rajoita hänen menemisiään tai tulemisiaan, hän ei ole tilivelvollinen kaikesta mitä tekee, en soita tai tekstaa hänelle iltoina, jolloin hän viettää aika kavereidensa kanssa vaan annan hänelle rauhan viettää omaa aikaa.

Toisin sanoen luotan kumppaniini. Uskon, että hän kunnioitta minua ja parisuhdettamme niin paljon, että toimii kaikissa tilanteissa tavalla, joka ei vaaranna sitä. Meillä on parisuhteessa selkeät säännöt ja niihin kuuluu, että jos toinen pettää, eroamme. Lisäksi harkitsisin vakavasti eroa, jos hänellä olisi vakava ihastus, jonka suhteen hän olisi toiminut jotenkin tai jos hän osottaisi selvästi seksuaalista halukkuutta jotain toista kohtaan. Olemme puhuneet myös pitkän suhteen aikana syntyvistä ihastuksista ja tulleet tulokseen, että jos/kun toinen ihastuu, hän ei toimi asian suhteen ja pyrkii vähentämään kontaktia ihastuksen kohteeseen, jos vain mahdollista.

Uskollisuus on minulle tärkeää, mutta aina ei ole ollut näin. Nuorena minulla oli useinkin tapana testata omaa viehättävyyttäni ja seksuaalista vetovoimaa tavoilla, jotka varmasti olisivat loukanneet silloista kumppaniani, jos hän olisi ollut vieressä. Suhteilla olikin tapana päättyä toisen osapuolen ihastumiseen/pettämiseen tm. Nykyisessä suhteessa säätelen käyttäytymistäni niin, että toimin tavalla miten toivoisin kumppaninikin käyttäytyvän. Voin jutella ihmisille viihteellä ollessani, enkä esittele itseäni tavalla: "Blossom, avolittossa", mutta en myöskään anna ymmärtää väärin.

Mustasukkaisuus on mielestäni normaali ja tarpeellinen tunne. Se kertoo, että toinen on tärkeä ja haluaa olla sitä myös toiselle. Normaalin ja epänormaalin raja ylittyy siinä kohdin, kun ihminen kokee, että toisen mustasukkaisuus rajoittaa omaa olemista. Jokaisella on oikeus sosiaaliseen elämään parisuhteen ulkopuolella. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että mieheni (ja minun) ystävät ovat sellaisia, että voidaan esitellä kumppanille. En näe millaisessa tilanteessa kummallakaan olisi tarvetta jonkinlaiselle "salaystävälle".

Kun luen omaa tekstiäni, en voi olla itsekään ajattelematta, että paikka paikoin kuulostan nuorelta, naivilta ja ehdottomalta.Toisaalta tähän mennessä elämää olen oppinut omasta kokemuksesta, että selkeät pelisäännöt auttavat rakentamaan kestäviä asioita. En sano, että parisuhde olisi yritys kehityskeskusteluineen ja vuosiraportteineen, mutta ehkä jotkin asiat on hyvä puhua läpi ja selviksi. Uskollisuus on yksi tärkeimmistä, koska samankaltaisia odotuksia ei ladata mihinkään muuhun suhteeseen.


“It is not love that is blind, but jealousy.”

-Lawrence Durrell-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti